Ylppärit :))

Huomasin etten koskaan julkaissut postia jonka kirjoitin ylppäreistäni, joten tässä tulee vaikkakin hieman myöhässä :)

Aloitetaan vaikka sillä että pääsin ylioppilaaksi :))

Kolme E:tä, kolme M:ää ja yksi C + stipendi saksasta ja hyvästä koulutyöstä (suoritin 92 kurssia kolmessa vuodessa).

Hieman haikea olo koska tietää ettei ole enää itsestäänselvyys että näkee luokkalaisia joka päivä, onhan meidän luokka ollut yhdessä jo 12 vuotta, osa jopa esikoulun ja tarhan. :)

Mutta ihanaa että se on ohi, tuntuu että nyt oikeasti on saavuttanut jotain ja että elämä vain odottaa nurkan takana. Minulla se kylläkin odottaa hieman kauempana sillä päätin pitää välivuoden. (iskä ja isänäitini eivät ilahuneet päätöksestä). Päätin antaa itselleni vihdoinkin aikaa elää ja pitää lomaa, viimeisen vuoden aikana on tapahtunut niiiin paljon eikä minulla ole ollut oikeastaan yhtään vapaata päivää (ensimmäinen joulushowni ->> 25 esitystä, yli 20h reenejä viikossa, abi vuosi, Hip Cirq Europ -projekti, penkkarit, abiristeily, työ syksyllä ja joululomalla, kirjoitukset syksyllä ja keväällä, työt heti kirjoitusten loputtua ja nyt taas töitä, reenejä, pari esitystä, yksi kansainvälinen sirkus projekti ja onneksi hieman lomaakin :) )

Eli paljon kaikkea on ollut ja on vielä edessä, mutta onneksi tämä tästä helpottaa ja oikeastaan ihan kiva että on vielä tekemistä, jos minulla ei ole mitään tekemistä tuntuu että räjähdän. ;)

Hieman epävirallisempi ylioppilaskuva :'D

Yhteensä vieraita oli suunnilleen 30 joten teimme neljä kakkua :3

Juhlien takia sain hyvän syyn tehdä cupcakeja :)) 

Ensimmäinen elämän etappi saavutettu

Parhaiten tästä tulen muistamaan rehtorimme (ennen rehtoria hän oli luokanvalvojamme) sanoi; "Ei hätää, vaikka nyt tuntuu raskaalta, niin tästä se vain pahenee" :D :D kirjoitusten aikaan tuon hokeminen oli raivostuttavaa, mutta nojaa, nyt sitä vaan muistelee haikein mielin :)

Törmäsin netissä Gleen versioon kappaleesta Here's to us ja aina kun kuulen sen mietin ja muistelen meidän luokkaa, loppujen lopuksi mehän olimme kuin perhettä kahdentoista vuoden ajan... <3

Tuntuu raskaalta kun tietää ettei samat rutiinit ja samat naamat ole enää arkipäivää, odotan jo innolla seitsemän vuoden päästä pidettävää luokkakokousta <3 <3